MONSETRS ja jotain muutakin...

HOLA!! XD Tänään on LADY GAGAN keikka. (Kuten aika moni jo varmaan tietääkin)
En itse ole mikään niinkään kiihkeä Gaga fani mutta kaksi hyvää ystävääni ovat ja he mainostivat keikkaa jo enne kesälomaa.
Mutta... Koska Gaga on niin kutsuttu Mama monster, niin ajattelin laittaa muutamia monsteri kuvia.

Elikkä tämä MONSTER tässä on nykyään vähän niinkuin logoni. Vaikka se onkin emo kuva se näkyy melko voimakkaasti muissakin piirrutuksissani ja se on myös osa sitä omaa tarinaani.

 Yritin tehdä hiukna toisenlaisija monstereita, vähän niin kuin eri rotuisija. Lopputulos muistuttaa aika paljon hiirtä...

Tämä oli ensimmäinen kuva rakkaasta monsteristani. ^_^

My Monster Life

Ideanani oli siis piirtää eri hetkiä elämästäni ja ystävistäni. Tämä aihe on nyt jäänyt vähän takaka-alalle mutta kyllä näitäkin kuvia tulee joskus tulevaisuudessakin raapusteltua. ;)

 Se tunne kun juo jotain kuumaa ja silmälasit menevät huuruun... XD

 Se joulu ei alkanut lupaavasti.

 Tässä on MonsterFriend Milja. 

Lupasin piirtää muitakin ystäviäni Monstereina mutta...

Se koe oli TODELLA vaikea...

Kuukeiju

Tähän loppuun vielä hiukan mainostusta ystäväni Kuukeijun blogista. Erittäin loistava blogi ja suosittelen sen lukemista. Keiju on miljoona kertaa parempi piirtämään kuin minä ja olen todella iloinen että hän haluaa piirtää ystäviään. (Mukaan lukien minuakin) Todisteeksi siitä esittelen pari hänen kuvaansa.

Kuukeijun blogin löydätte tästä -----> http://tarinoitakuusta.blogspot.fi/

Keiju piirtää muitakin upeita kuvia mutta nämä kaksi ovat suosikkejani. Tässä kuvassa olen erään kirjasrjan lempihahmoni Hemo Globiinin kanssa. XD

 Tässä taas olemme molemmat suosikke elokuvahahmojen kanssa.

Suosittelen siis sydämmelisesti Tarninoita kuusta Blogia! ^_^
P.S. Kaksi viimeistä kuvaa eivät siis olet TODELLAKAAN minun piirtämiäni.

KEIJULLE: Olen hyvin pahoillani jos et halunnut että laitan piirtämiäsi kuvia blogiini. Sana vain niin poistan ne kyllä. Toivottavasti et suutu. ^_^

Soundtrack

Rakastan hyviä soundtrackeja!!!! XD
Kun katson hyviä elokuvia ja siinä soi hyvä biisi haluan vlittömästi ladata sen ipodilleni kokeakseni elokuvan hetkiä uudestaan.
Tässä tulee nyt muuta suosikki soundtrackini.

Tämä on suosikkini.

Toivottavasti nautitte! Kertokaa mikä noista oli teidän mielestänne paras ja ehdottakaa myös omaa lempi soundtrackianne! ^_^

Tuhkimo

Tämä tarinan on kouluaineeni viimevuodelta. Aiheenamme oli perinteinen Tuhkimo satu, joka meidän piti muokata. Tarinoista tuli söpöjä, nykyaikasija, hauskoja... Itse kirjoitin (Yllätys yllätys) KAUHUA! Piti kirjoittaa tämä kertomus jo kauan sitten blogiin, mutta vihko johon olin sen kirjoittanut jäi kouluuni kesän ajaksi. Olen pahoillani Kuukeiju. Mutta nauttikaa, ja kommentoikaa! ^_^

Tuhkimo

Olipa kerran, kaukainen valtakunta jonka peitti lumi ja synkät ajat.Ihmisten oli vaikea hankkia elantonsa sillä routa oli peittänyt kaikki veljelypellot, ja karkoittanut riistan metsästä. Kansa näki nälkää eikä kuningas voinut surultaan auttaa ketään. Hänen tyttärensä, ja ainoa perheenjäsenensä, oli sairastunut tautiin joka oli jokainen talvi vienyt yhden kuningasperheen jäsenen kuolemaan. Viime talvi oli jo vienyt kuninkaan rakkaan vaimon ja hänen nuorin tyttärensä oli ainoa joka oli hänen lisäkseen jäljellä. Jokavuotinen kuolema oli osa kirousta jonka hatiakummi oli langettanut perheen ylle, kun kuningas ei ollut uhrannut tälle mitään haltijan autettua kansaa. 

''Minä toin valtakunnallesi hyvän sadon, enkä saa siitä mitään,'' haltija oli karjunut kuninkaalle.

''Rangaistukseksi joudut jokaisena talvena lähemmäs ikuista yksinäisyyttä.'' 

    Kirous oli langetettu jo kolme vuotta sitten. Nyt neljäs vuosi oli lopuillaan, ja kuningas olisi tyttärensä kuoleman myötä ikuisesti yksin. 

Prinsessa tiesi kuolevansa, eikä halunnut tuhlata viimeisiä hetkiään isänsä yksinäisyyttä murehtien. Hän halusi juhliin, jonka kylän nuoret järjestivät joka vuosi. Juhlat olivat ainoa valon pilkahdus ankaran talven keskellä ja sillä tavalla prinsessa halusikin kuolla. Valon ja ilon ympäröimänä.

    Prinsessa päätti että karkaisi juhliin, ja kellon lyödessä 12 hän palaisi isänsä luokse kuolemaan.

Prinsessa otti äitinsä kauniit lasista tehdyt kengät, ja pani ne jalkaansa. Hän oli aina ihaillut lasikenkiä jotka kilahtelivat lattiaa vasten tanssiessa. Hän halusi pitää niitä jalassaan edes yhden kerran.

Prinsessa hiipi ulos palatsista jättäen isänsä nukkumaan tyhjän vuoteen viereen.  Ulkona satoi lunta, mutta prinsessa tarpoi kohti taloa missä juhlat pidettäisiin. Hän kuuli musiikin ja iloisen laulun pimeuden keskeltä.

Hän avasi oven. Valo ja lämpö ympäröivät prinsessan ja hänet vedettiin mukaan karkeloihin. Kaikki tuntui upelata jopa kuumeen houreissa. Koko illan hän tanssi ja juhli muiden nuorten kanssa iloiten. 

    Yhtäkkiä musiikin lomasta kuului kirkaisu. Vaaleaa parkettia koristi punainen verivana, joka johti suoraan prinsessan helmojen alle. Hän nosti helmaansa ja koko tanssilattia kohahti. 

Lasikengät prinsessa jaloissa olivat särkyneet.

Veri oli tahrinut hänen pukuaan ja sirpaleet olivat pureutuneet syvälle jalkojen lihaan. Tanssijoiden hlinän seasta prinsessa kuulee kellon lyövän 12. Hänen oli kiirehdittävä isänsä luokse hyvästelemään tämä. Prinsessa syöksyi parketin läpi ulko-ovelle jättäen jälkeensä veriset jalan jäljet. Ulkona lumisade oli yltynyt, ja prinsessa hoipui kylän katuja pitkin yrittäen päästä kohti linnaa. Hän kaatui lumeen joka värjäityi punaiseski hänen ympärillään imien kaiken veren hänestä.

Prinsessa yritti huutaa isänsä nimeä, mutta huuto muuttui kuolevan viimeisiksi henkäyksiksi.

    Aamulla prinsessan kohmettunut ruumis kannetaan linnaan. Kuningas hyväilee itkien tytärtään kuin tämä olisi vielä elävä. Kuningas oli nyt yksin. Kukaan hänen tyttäristään, ei edes hänen vaimonsa, ollut hyvästellyt häntä. Jokainen hesitä oli karannut juhlimaan viimeisenä yönään ja jättänyt kuninkaan itse yksin. 

    Jokainen heistä oli jättänyt lumeen veriset jalanjäljet, täynä lasinsirpaleita.

Loppu

Tatta taada taada tatta taada taada...

HOLA!!! XD

Kävin eilen katsomassa ystäväni Honeyn (Hänen bloginsa -> http://honeycatcat.blogspot.fi/)
 kanssa katsomassa...

Eivätköhän kaikki tämän blogin lukijat tiedä Madagascar elokuvat. (Jos ette niin hävetkää)
Elokuvasarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa leijona Alex, seepra, Marty, kirahvi Melman ja virtahemo Gloria yrittävät päästä Afrikasta takaisin New Yorkin eläintarhaan.
Kotimatkaansa he tarvitsevat pingviinien ja simpanssien apua, jotka ovat karanneet Monte Carloon kasinolle.  Kun porukka on viimein kasassa ja lentää kohti kotia heidän koneensa putoaa taivaalta. Asiaa ei myöskään auta se että eläimiä jahtaa Chantel DuBois, Monte Carlon hullu eläinpoliisi. (Jota ei kiinnoista muu kuin Alexin pää.)
Ystävykset pakenenvat eläinpoliisia sirkuskiertueeseen, joka osoittautuu surkeuden huipuksi. He panevat sirkuksen ja sen eläimet uuteen uskoon ja aloittavat matkansa kotia kohti läpi Euroopan.

Sirkusen hiukan uuditettu teltta.


Nauroimme melkein koko elokuvan! (välillä katsoimme valkokangasta säälvä ilme naamalla. Aaaaawww.)             
Suosittelen elokuvaa kaikille jotka pitävät piirretty ja Madagascar elokuvista. Tämä elokuva takaa naurut.

Siksi pidänkin lasten piirretyistä. Juonta ei pidä seurata niin tiiviisti, voi vain nauttia puhuvien eläinten pelleilystä. 
Elokuvasta oli saatu uskomattoman hyvä vaikka se olikin jo kolmas osa. (Kakkonen ei lähsekään ollut niin hyvä)
Katsoimme suomeksi dupattun version, mutta se ei oikestaan haitannut sillä suomalaistet ääninäyttelijät ovat jokaisessa Madagascar elokuvassa loistavia. Rakastin myös uusien hahmojen ulkomaalaista aksenttia. Varsinkin Stefan nimisen merileijonan Italiaano aksenttia. XD
Tuplapisteet myös uskomattomasta soundtrackistä johon kuuluivat muummuassa:

Yolanda Be Cool Vrs DCup - We No Speak Americano
Katy Perryn - Firework
Ja tottakai
 Reel 2 Real - I Like To Move It

Elokuvaan oli keksitty myös aivan oma sirkuskappale:

Suosittelen elokuvaa kaikille jotka pitävät Madagascar elokuvista ylipäätänsä, ja niille jotka haluavat katso viihdyttävää elokuvaa ilman mitään hankalia juonenkäänteitä.

Todellinen kukka

Tästä maailmasta on katoamassa jalot ihmiset. Yleensä ne joilla on jaloja tavoitteita tarvitsisivat rahaa niiden toteuttamiseen. Mutta kun rahaa on saatu myös ihminen ylpistyy.

Waris Dirie ei ole tälläinen.

Elokuva Desert Flower perustuu Waris Dirien omaelämänkerta kirjaan jossa hän kirjoittaa matkastaan aavikolta kansainväliseksi huippumalliksi ja sitä kautta YK:n jäseneksi.

Elokuva kertoi siitä miten Waris pakeni 13 vuotiaana somalialaisesta kylästä keskellä aavikkoa välttääkseen järjestetyn avioliiton vanhan miehen kanssa. Hän KÄVELI aavikolta asti Mogadishuun.

Helkkarin pitkämatka paljoin jaloin! 

Lopulta Waris on päätytynyt Lontooseen ilman mitään omaisuutta tai edes kunnollista kielen osaamista. Hän saa töitä pikaruokalasta jossa kuuluisa mallivalokuvaaja hänet ensimmäisen kerran näkeekin. Waris suostuu valokuvattavaksi ja pian hän onkin kuuluisa malli.

Maineen myötä kaikki uskovat että päivä joka muutti Wariksen elämän oli se milloin hän tapasin tämän valokuvaanjan. Erässä lehtihaastattelussa hän kumminkin sanoo ettei se ollut päivä mikä muutti kaiken. Vaan päivä joka muutti hänen elämänsä oli kun hän oli kolmevuotias. Hän kertoi kuinka hänet sukupuolielimensä silvottiin ja ympärileikattiin perinteen mukaan.

Myöhemmin Waris meni YK:hon puhumaan tyttöjen ympärileikkauksesta ja on ensimmäinen joka puhui asiasta julkisesti.

Waris ensimmäisissä valokuvaiksissaan. 

Näyttelijänä: Liya Kebede 

Valokuvaajaa esitti Timothy Spall

Kunnioitan Waris Dirieriä suuresti, sillä vaikka hän tienasi omaisuuksi mallitöillää hän ei silti unohtanut kotimaataan ja ympärileikkauksen vääryyttä minkä hän itse joutui kokemaan. Minua itketti pelkkä hänen rohkeutensa mennä puhumaan niinkin henkilökohtaisesta asiasta YK:hon, ja selittää vielä sadoille ihmisille miten se tehdään.

Waris tekee vieläkin mallitöitä, ja tekee sen kaiken YK:on jäsenenä tyttöjen ympärileikkauksia vastaan.

Hänen ansioistaan ympärileikkaus on kiellettyä monissa maissa, muutta silti maahanmuuttajat harrastavat sellaista vääryyttä suomessakin.

Vaikka elokuva oli hyvin surullinen ja Wariksen vastoinkäymisiä oli paljon siihen mahtui myös iloisia hetkiä. 

Suosittelen elokuvaa niille jotka haluavat koskettaa jotain niin jaloa asiaa kuin naisten oikeudet.