Tuhkimo

Tämä tarinan on kouluaineeni viimevuodelta. Aiheenamme oli perinteinen Tuhkimo satu, joka meidän piti muokata. Tarinoista tuli söpöjä, nykyaikasija, hauskoja... Itse kirjoitin (Yllätys yllätys) KAUHUA! Piti kirjoittaa tämä kertomus jo kauan sitten blogiin, mutta vihko johon olin sen kirjoittanut jäi kouluuni kesän ajaksi. Olen pahoillani Kuukeiju. Mutta nauttikaa, ja kommentoikaa! ^_^

Tuhkimo

Olipa kerran, kaukainen valtakunta jonka peitti lumi ja synkät ajat.Ihmisten oli vaikea hankkia elantonsa sillä routa oli peittänyt kaikki veljelypellot, ja karkoittanut riistan metsästä. Kansa näki nälkää eikä kuningas voinut surultaan auttaa ketään. Hänen tyttärensä, ja ainoa perheenjäsenensä, oli sairastunut tautiin joka oli jokainen talvi vienyt yhden kuningasperheen jäsenen kuolemaan. Viime talvi oli jo vienyt kuninkaan rakkaan vaimon ja hänen nuorin tyttärensä oli ainoa joka oli hänen lisäkseen jäljellä. Jokavuotinen kuolema oli osa kirousta jonka hatiakummi oli langettanut perheen ylle, kun kuningas ei ollut uhrannut tälle mitään haltijan autettua kansaa. 

''Minä toin valtakunnallesi hyvän sadon, enkä saa siitä mitään,'' haltija oli karjunut kuninkaalle.

''Rangaistukseksi joudut jokaisena talvena lähemmäs ikuista yksinäisyyttä.'' 

    Kirous oli langetettu jo kolme vuotta sitten. Nyt neljäs vuosi oli lopuillaan, ja kuningas olisi tyttärensä kuoleman myötä ikuisesti yksin. 

Prinsessa tiesi kuolevansa, eikä halunnut tuhlata viimeisiä hetkiään isänsä yksinäisyyttä murehtien. Hän halusi juhliin, jonka kylän nuoret järjestivät joka vuosi. Juhlat olivat ainoa valon pilkahdus ankaran talven keskellä ja sillä tavalla prinsessa halusikin kuolla. Valon ja ilon ympäröimänä.

    Prinsessa päätti että karkaisi juhliin, ja kellon lyödessä 12 hän palaisi isänsä luokse kuolemaan.

Prinsessa otti äitinsä kauniit lasista tehdyt kengät, ja pani ne jalkaansa. Hän oli aina ihaillut lasikenkiä jotka kilahtelivat lattiaa vasten tanssiessa. Hän halusi pitää niitä jalassaan edes yhden kerran.

Prinsessa hiipi ulos palatsista jättäen isänsä nukkumaan tyhjän vuoteen viereen.  Ulkona satoi lunta, mutta prinsessa tarpoi kohti taloa missä juhlat pidettäisiin. Hän kuuli musiikin ja iloisen laulun pimeuden keskeltä.

Hän avasi oven. Valo ja lämpö ympäröivät prinsessan ja hänet vedettiin mukaan karkeloihin. Kaikki tuntui upelata jopa kuumeen houreissa. Koko illan hän tanssi ja juhli muiden nuorten kanssa iloiten. 

    Yhtäkkiä musiikin lomasta kuului kirkaisu. Vaaleaa parkettia koristi punainen verivana, joka johti suoraan prinsessan helmojen alle. Hän nosti helmaansa ja koko tanssilattia kohahti. 

Lasikengät prinsessa jaloissa olivat särkyneet.

Veri oli tahrinut hänen pukuaan ja sirpaleet olivat pureutuneet syvälle jalkojen lihaan. Tanssijoiden hlinän seasta prinsessa kuulee kellon lyövän 12. Hänen oli kiirehdittävä isänsä luokse hyvästelemään tämä. Prinsessa syöksyi parketin läpi ulko-ovelle jättäen jälkeensä veriset jalan jäljet. Ulkona lumisade oli yltynyt, ja prinsessa hoipui kylän katuja pitkin yrittäen päästä kohti linnaa. Hän kaatui lumeen joka värjäityi punaiseski hänen ympärillään imien kaiken veren hänestä.

Prinsessa yritti huutaa isänsä nimeä, mutta huuto muuttui kuolevan viimeisiksi henkäyksiksi.

    Aamulla prinsessan kohmettunut ruumis kannetaan linnaan. Kuningas hyväilee itkien tytärtään kuin tämä olisi vielä elävä. Kuningas oli nyt yksin. Kukaan hänen tyttäristään, ei edes hänen vaimonsa, ollut hyvästellyt häntä. Jokainen hesitä oli karannut juhlimaan viimeisenä yönään ja jättänyt kuninkaan itse yksin. 

    Jokainen heistä oli jättänyt lumeen veriset jalanjäljet, täynä lasinsirpaleita.

Loppu